Osallistuin kolmeen eri YTOon ja olen vahvasti sitä mieltä, että nämä olisivat kauttaaltaan toimineet huomattavasti paremmin lähipäivän ohjelmanumerona kuin virtuaalisina kokouksina tai tekeleinä. Yhteistoiminnallisten tehtävien tekeminen netin yli ei tuntunut kauhean hyvin toimivan ja kokeilemistani kolmesta mallista ainoastaan yhdestä jäi positiivinen maku. Viimeisen suoritan esittelemällä ns. lumipallo -metodin.
Facebook - “Tehotytöt - Opettajan voimavarat”
Tehotytöt kehittivät facebook -toteutuksena päivittäin raportoimis YTOn, jossa oli viikon jokaiselle päivälle vaihtuva teema. YTOn aikana saimme pohtia mm. mitkä asiat työssämme auttavat jaksamaan ja vastaavasti myös niitä tekijöitä, jotka haittaavat työssä jaksamistamme. Koitin käydä lukemassa tässä vaiheessa mitä sinne onkaan tullut sepustettua, mutta valitettavasti ryhmä on jo suljettu ja sisältöön en pääse enää käsiksi.
Yhteistoiminnallisena menetelmänä tämä oli kaikista suorittamistani YTO:ista paras, sillä siinä koki tekevänsä yhdessä muiden kanssa hommia (tuli aidosti keskusteltua aiheesta), toisin kuin muissa YTOissa, jotka lähinnä tuli suoritettua suorittamisen ilosta. Tai pakosta.
Facebook - “KaSaRi - Tarinateatteri”
Tarinateatterin ideana oli yhdessä pohtia miten saada typerästi käyttäytyvä opiskelija takaisin ruotuun ilman, että opiskelija menettää tovereidensa silmissä kasvojaan. Ideana tälläinen toimintamenetelmä oli mitä mainioin, mutta osallistujien runsaasta määrästä johtuen tuntui, että kaikki oleellinen oli jo sanottuna siinä vaiheessa kun itse YTOon liityin. Vastasin toki oman näkemykseni mukaan, mutta eipä siitä kauheasti yhteistoiminnallisuutta jäänyt. Taisin yhden tai kaksi kommenttia omaan viestiini saada enkä kokenut että niihin vastaaminen tuo kokonaiskeskustelulle lainkaan lisäarvoa.
Idea kokonaisuudessa oli hyvä, toteutukseen olisin kaivannut joko pienempiä ryhmiä tai sitten useamman vaihtuvan tehtävän, joita olisi saanut rauhassa pureksia. Tämä jäi hieman valjuksi.
YTO Räppiä yhdenvertaisuudesta
Yhteistoiminnallisuusräppi innosti alkuun kovasti, sillä sen toimintamalli oli täysin erilainen muista tarjolla olevista YTOista poiketen. Aloitin tekemisen reippaasti, mutta jo ensimmäisen osavaiheen jälkeen huomasin, että muut osavaiheet ovat täysin riippuvaisia muiden tekemisestä. Eipä se riippuvuus muiden tekemisistä muutoin olisi haitannut, mutta YTOn ylläpitäjät olivat jättäneet aikataulut tarkoituksella auki. Itse kävin muutamaan kertaan katsomassa olisivatko muut saaneet hommiaan eteenpäin jotta voisin jatkaa ja koska en saanut hommaa edistettyä silloin kun olisi ollut aikaa, jäi koko YTOn suorittaminen puolitiehen. Tulos se on tämäkin.
Hieman paremmalla ohjeistuksella ja aikataulutuksella tämä olisi varmasti ollut YTOjen voittaja-ainesta. Nyt se jäi rammaksi. Harmi.
Neljäs YTO - Lumipallomenetelmä
Koska en neljään YTOon ehtinyt, ohjeistettiin ohjeissa esittelemään itsenäisesti jokin yhteistoiminnallinen menetelmä. Esittelen tässä ns. lumipallomenetelmän, jota olen onnistuneesti käyttänyt opettaessani yliopistolla.
Valmistelut: Opiskelijoille annetaan aineisto luettavaksi. Opettaja on laatii aineiston perusteella kiperiä ja keskustelua kirvoittavia kysymyksiä.
Menetelmä: Opiskelijoiden luettua materiaalinsa, jaetaan opiskelijat pareiksi. Opettaja esittää ensimmäisen kysymyksen (mitä provokatiivisempi, sitä parempi) ja opiskelijat keskustelevat aineistosta kysymyksen valossa. Kun kysymys on käsitelty (= puheensorina vaimenee), laajennetaan ryhmiä siten, että pareista muodostetaan neljän hengen ryhmiä.
Opettaja esittää näin muodostuneille ryhmille uuden, toisesta kulmasta aineistoa tarkastelevan, kysymyksen. Keskustelun annetaan taas porista kunnes keskuteltavaa ei enää ole. Kolmannessa (ja viimeisessä) vaiheessa neljän hengen ryhmät kasautuvat kahdeksanhengen ryhmiksi ja opettaja esittää aineiston yhteen vetävän kysymyksen. Keskutelua jatketaan kunnes valmista.
Itse kokeilimme tätä vielä kahdella portaalla (16 henkeä ja 32 henkeä), mutta niissä keskustelu ei ollut enää hedelmällistä, vaan ryhmästä pari puhuivat ja loput puuhasivat omiaan.
Suosittelen siis menetelmää käytettäessä jättämään ryhmäkoon tuohon korkeintaan kahdeksaan henkeen, jotta keskustelu on vielä yhteistoiminnallista eikä parin primusmoottorin hallinnoimaa.
Tästä, ja monesta muusta YTO -menetelmästä löytyy lisää amokin sivuilta:
Samaa mieltä. YTOt toimivat paremmin livenä kuin verkossa, ja tähän suuntaan aion viedä YTOja seuraavassa toteutuksessa. Nykyisillä työkaluilla yhteisöllisyys näin isoissa porukoissa on kyllä vaikeaa rakentaa.
VastaaPoistaKovasti jo näyttää vihreältä sinun etenemistaulukkosi. Enää pieni puristus - mitä koko 3.4:stä jäi käteen eli kokoava arviointi, niin tämäkin osio on suoritettu ja vien sen Winhaan. Sitten enää 3.1:n loppumetrit jäljellä. Varaile aikaa doodlesta, niin käydään HEKS3 tässä kuun vaihteessa.