3.4 kokonaisuus on kaikista oppimiskokonaisuuksista työmäärältään laajin. Kurssin vetäjät voisivat hieman miettiä ovatko kaikki nämä osa-alueet miten tarpeellisia, sillä osa (ainakin verkkoluennot) tuntuivat olevan kokonaisuuden kannalta epäoleellisia.
Aivan alussa tekemämme lukupiiriraportti pohjusti mukavasti koko opintojaksoon. Toisaalta sen hyvyys tai huonous riippunee täysin luettavasta materiaalista. Itselleni osui erinomainen kirja, jossa kuvattiin mitä monenlaisimpia opetusmenetelmiä. Ja juuri näitä opetusmenetelmiä olin tullut koulutukselta hakemaan. Varsinaisesti mitään uutta en niistä oppinut, mutta se antoi minulle ammatillisen turvallisuuden tunteen, sillä luettu materiaali validoi käyttämieni opetusmenetelmien pedagogisen viitekehyksen. (Ai että miten hieno lause!)
Kolme verkkoluentoa tuntuivat olevan irrallinen kokonaisuus, joiden katsominen ja kommentointi oli lähinnä pakkopullaa. Jotain niiden merkityksellisyydestä kertoo sekin, etten nyt enää kolme kuukautta myöhemmin muista mitä ne käsittelivät. No, tulipahan tehtyä. Parantamista olisi sekä sisällöissä, että teknisessä toteutuksessa. Luentoja verkossa ei voida pitää samoin kuin luentosalissa, ja tämä lieneekin suurin haaste tulevia kurssisuorituksia suunniteltaessa. Hyvää esimerkkiä voi vilaista vaikkapa coursera.org:ista tai Helsingin Yliopiston tietojenkäsittelytieteenlaitoksen ylläpitämästä ohjelmoinnin MOOCista. .
Opetusharjoittelusuunnitelman pohtiminen oli tehtävänä mielenkiintoinen, etenkin kun siihen sai niin paljon aikaa (ts. heti alusta saakka tiesimme millainen kokonaisuuden tulisi rakenteeltaan olla), ja sain pohtia kokonaisuuden rakentamista rauhassa. Näyttötyöt osuivat suunnilleen annetulle ajankohdalle ja ne olivatkin luonnollinen valinta aiheeksi. Näyttötöiden ohjaamisessa sain kuitenkin näytettyä kollegoille millaista erityisopettajan työ käytännössä kiireisimmillään voi olla. Niitä toisia tunteja, jolloin mitään ei tapahdu ja opiskelijat ovat erittäin itsenäisiä, ei jaksa katsoa kukaan. Ei edes itse opettaja. Suurin osa näistä kurssilla tuotetuista teksteistä onkin tuotettu juuri tuollaisilla tunneilla... Kuten tämäkin teksti.
Tuntikäsikirjoituksen tuottaminen ei tuottanut suurta tuskaa, sillä näyttökokonaisuuden alussa oli sen verran selvät sävelet, että tiesin suht tarkalleen mitä tuleman pitää. Ja aika pitkällehän se kohdalleen osuikin.
Oman YTOn suhteen olen tyytyväinen, sillä saimme tuotettua siitä sellaisen kun halusimmekin. Alussa hieman harmitti kun siihen osallistui vain pari henkilöä, mutta loppujen lopuksi se on ehkä parempikin, sillä näin sessiosta tuli tiiviimpi ja aidosti yhteistoiminnallinen. Muiden YTOja pohdin juuri edellisessä postauksessani, eikä mielipiteeni niistä ole muuttunut.
Kurssin pihvi oli opetuksen seuranta ja oman opetuksen avaaminen muille. Omista opinnoistani on sen verran vähän aikaa, että minua ei kauheasti motivoinut mennä muiden opetuksia seuraamaan vaan vaihdoin painotuksia päittäin. Tämä oli itseni kannalta erinomainen ratkaisu, sillä jokaiselta opetukseni seuraajalta sain hieman muista poikkeavaa palautetta ja jouduin vastakkain sen kanssa, että ehkä en olekaan opettajana vielä niin hyvä mitä olin itselleni uskotellut. Isoimmat puutteet ovat siinä, millaisen etäisyyden otan oppilaisiin. Näin läheisellä kontaktilla olen pikapikaa pulassa, sillä voimani ehtyvät nopeasti. Sen olen huomannut jo nyt: usein opiskelijoiden tullessa samaa matkaa kohti itähelsinkiä, jättäydyn puolessa välissä käymään kaupassa, sillä työasioiden pohtiminen ja miettiminen vielä kotimatkallakin on liian kuluttavaa. Sen juuri ja juuri jaksaa työpäivän ajan, mutta kotimatkalle haluaisi jo rauhoittua.
Opetuskokeilumenetelmänä testissä ollut musiikki tuntui toimivan näin pienessä ryhmässä erinomaisesti ja jokaisella kerralla opiskelijat muistivat pyytää musiikin päälle, joskaan eivät sitä aina heti alussa keksineetkään kysyä. Aion käyttää sitä toistekin, kunhan ryhmä on vain tarpeeksi pieni, jotta jokaisen mielimusiikki pääsee tuntumaan yhteistä listaa soitettaessa.
Kauttaaltaan tämä kokonaisuus on se, minkä koen olevan opettajan varsinainen tulikoe ja pätevyyden mittari: jos tämä on suoritettuna, on jo osaamisensa puolesta valmis opettaja. Muut kokonaisuudet ovat vain tukemassa tätä. Ja nyt kun se on tehtynä, on olo sen mukainen! (Voisko sen skumpan avata jo?!)
Erinomainen koonti kokonaisuudesta. Palaute verkkoluennoista noteerattu myös. Varmasti otamme tämänkin asian tarkasteltavaksi, kun suunnittelemme uutta toteutusta. Maailma muuttuu ja vaati udenlaista toimintaa. Skumpat voi ainakin laittaa jäähtymään, sen verran vakuuttavalta etenemistaulukkosi näyttää. Näkemisiin ja kuulemisiin huomenna skypessä!
VastaaPoista