Katri Aaltosen teemaluento

Katri esitti saman havainnon kuin mihin me olemme omassa ryhmässämme. Ohjaus on sisäänrakennettuna opettajuuteen, joten käytännössä opetustermi ei viittaa ainoastaan tiedon siirtämiseen.

Jäin pohtimaan Aaltosen esittämää pointtia mentaalisesta suunnittelusta. Oman kokemukseni mukaan parhaita ovat ne tunnit, jossa koen olevani substanssin puolesta niin vahvoilla, etten tarvitse mitään opetusmateriaalia tuekseni, vaan voin puhua siitä miten itse asian olen kokenut ja sitä kautta koitan saada opiskelijat ymmärtämään mistä asiassa on kyse. Puhuimme tästä viimeksi töissä tänään ja usein opiskelijat jaksavatkin keskittyä ainoastaan puhuen esitettyyn esitykseen huomattavasti paremmin - joskin aina on joukossa joku, joka ei kuuntele. Tämän takia käytännössä aina ainakin itselläni on pakko olla jonkin sorttisia tahroja paperilla annettavaksi tälläiselle opiskelijalle.

Katri pisti pohtimaan myös suunnittelun ristiriidatonta ja johdonmukaista toteutusta. Usein kuitenkin ainakin itse suunnittelen tarkoituksella opetustilanteeseen ristiriitoja. Tosin se on jo ennalta suunniteltua. Käytännössä kuitenkin kurssia ensimmäistä kertaa pidettäessä homma menee aina yritys- ja erehdysmenetelmällä ainakin erityisopetuksen puolella. Vuosi sitten suunnittelin koko kurssin heti alussa kasaan ja loin materiaalit.

Materiaaleista jäi käyttämättä puolet ja jouduin tekemään reilusti uutta materiaalia, joka oli sisällöltään kevyempää. Pedagogisista sitoumuksista käytännössä käytän itse tekemällä oppimista (Learning by Developing, joskin olen itse käyttänyt tästä termiä learning by doing - erot ovat ainakin ymmärtääkseni melko pieniä), sillä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opettamisessa haastavinta on saada opiskelija ymmärtämään mitä tehdään ja miksi. Tämä miksi -kohta aukeaa mielestäni vain ja ainoastaan itse tekemällä. Opetusmenetelmät sitten valitaan aina tilannekohtaisesti erikseen. Tämä on itselleni luonnollisesti oman työni suurin haaste. Toisaalta opiskelijat osaavat antaa erittäin hyvin palautetta siitä miten opetus toimii.

Katri puhui aiheesta jota olen myös itse miettinyt. Opetusprosessin suunnittelusta pitääkin siirtyä oppimisen ohjaamiseeen. Ryhmäläisemme Ulla toi oman kokemuksensa innovaatiotekniikasta. Hänen menetelmänsä oli esimerkki rinnakkaissuunnittelluprosessista.

Aaltonen esitteli verbitesti luennolla. Oppimistilanteessa omat opiskelijani:

- Kirjoittavat koodia

- suunnitelevat

- etsivät tietoa

- kysyvät opettajalta

- turhautuvat ja ilmaisevat turhautumisensa

- facebookkaavat

Oman verbitestin mukaan pääpaino tunneillamme on opiskelijoilla, mutta toisaalta opettamani asiat ovat lähempänä käsitöitä kuin teoriapainotteista oppimista. Toinen tulokseen vaikuttava tekijä on varmasti siinä, että yliopisto-opintojeni aikana suurin osa oppimisesta oli sälytetty opiskelijoille itselleen ja oppimista tapahtui mitä erilaistempien tekemällä oppimisten kautta. Mitä paremmin tehtävä oli sidottu käytännön elämään, sitä paremmin itse pystyin asian omaksumaan. Tätä samaa olen pyrkinyt omassa opetuksessani tuomaan esiin ja soveltamaan tarpeen mukaan. Verbitestin mukaan listaan myös tuon Facebookkaamisen ja 'turhan' surffaamisen. Oman näkemykseni mukaan kukaan ei voi rajattomasti tehdä ajatustöitä, vaan myös taukoja on pidettävä. Ja mikäs sen parempaa ajatustyön nollaamista kuin esimerkiksi Farmvillen lehmien hoitaminen tai parin musavideon katsominen?

Katri toi esiin luennollaan sen, että koko opetuskokonaisuutta tulisi suunnitella ja kehittää kokonaisuudessaan limittäin. Itselleni tämä on suhteellisen tuttua, sillä ohjelmistokehityksessä puhutaan usein ketteristä menetelmistä, missä koko kokonaisuutta kehitetään kerralla. Tosin siinä on tärkeää, että muutoksiin reagoidaan nopeasti ja muutetaan tarvittaessa. Liian usein törmää ajatukseen, että 'kurssi on kesken, joten siihen ei voi tässä vaiheessa enää vaikuttaa'. Tämä on mielestäni väärin. Itse ainakin olen valmis muuttamaan opetustani tulleen palautteen perusteella. Usein palautteen avulla muokataan tehtävätyyppejä, esitysmateriaalia ja kertaalleen olen muuttanut myös lähestymistapaa aiheeseen täysin (luennoinnista

tekemällä oppimiseen).

Aaltonen haastoi ajattelmaan sitä, miten omassa oppiaineessa toimin opettajana ja mitä haluan opiskelijoiden saavuttavan. Katri mainitsi, että opettajila on erinomainen tilanne, mikäli ne on listattu OPS:iin. Meilläkin on vahvasti aukikirjoitettuna arviointikriteerit, mutta mielestäni ne ovat typerät: Ne ovat liian yksityiskohtaiset ja sitovat opettajaa liikaa. Erityisen ongelmallista se on opettamallani verkkotuotannon alalla, joka muuttuu kerran vuodessa periaatteellisella tasolla. Mikäli meillä olisi arviointikriteereihin listattuina taitoja kuten muilla luennolla osallistuneilla, ei ongelmaa olisi. Meillä arviointikriteereissä sanotaan liian tarkasti: "Opiskelija osaa tehdä asian X käyttäen ohjelmistoa Y." Se on typerää, sillä tällöin opiskelija ei opi metodeita, vaan ohjelmistojen käyttämistä. Mitäs sitten kun monta sataa maksavaa kaupallista ohjelmaa ei olekkaan saatavilla?

Katrin selittämästä asiasta olimme puhuneet jo ennen luentoa lukupiiritoiminnassamme Sarin kanssa. Ydinainesanalyysi oli siis jo sitä kautta tuttu, joskin ydinainesanalyysiin perustuvia matriiseja olen ollut tekemässä jo Yliopistolla opetusta suunnitellessamme. Käsitteet 'Must know' , 'Should know' ja 'Nice to know' ovat siis tuttuja. Ydinainesanalyysiin liittyvää kuormittavuuden arviointia on käytännössä mahdotonta pelkästään paperille suunnitella, sillä ihmiset käyttävät eri verran aikaa erilaisiin tehtäviin. Yliopiston puolella sitä pyrittiin rajaamaan siten, että yhteen opintopisteeseen opiskelijan olisi käytettävä noin 27h aikaa.

Luennon loppupuolella Katri haastoi vielä ajattelemaan mitä opettajana tulisi erityisesti suunnitella. Opetusta vai oppimista. Omasta mielestäni ne kulkevat niin käsi kädessä, että niitä ei voida suunniteluvaiheessa erottaa. Ikävä kyllä käytännössä ne saadaan opetustilanteessa ikävästi erotettua, esimerkiksi ylipitkillä luennoilla, joissa opetustilanne ja opetus on kyllä erinomaisesti suunniteltua, mutta oppijalle ei välttämättä jää käteen

mitään. Sitä pyrin itse välttämään, sillä olen tunnilla tukihenkilö opiskelijoita varten, en itsearvoisena opettajaolentona.