Tämän päivän kuuma puheenaihe koskee opettajan oikeuksia omiin materiaaleihinsa. Olin elänyt uskossa, että näin pitkälle eivät täysjärkiset ihmiset mene: Venla Olin heitti Facebookissa kommentin, jossa rinnastettiin opettajan julkinen materiaalin jakaminen tyhmyyteen ja varkauteen. Harvasta asiasta olen suivaantunut yhtä paljon. Kuten tarkkasilmäiset lukijat voivat lukea, olen kyseiseen blogiin vastannut muutamaankin kertaan.
Pääpointtina viesteissäni on ollut se, etten kykene ymmärtämään sitä, että joku voi tällä vuosituhannella kuvitella opettajuuden olevan sidottuna siihen opetusmateriaaliin, jota he työssään työstävät. Ilmeisesti olen tämän suhteen erittäin väärässä. Ikävä kyllä.
EDIT: Myös valtakunnan suurin lehti otsikoi aiheesta
http://www.hs.fi/kotimaa/Opettajat+ja+OAJ+sanasodassa+oppimateriaalin+jakamisesta/a1305637843276
On kyllä minunkin vaikea tätä logiikkaa seurata. Tästä on paljon väännetty täällä kotipesässäkin eri aineiden opettajien kanssa. Jakaminen tapahtuu yleensä kahteen suuntaan - kun antaa niin myös saa. Ilmeisesti tällaiset opettajat ovat joko niin itseriittoisia, että eivät tarvitse muilta mitään tai niin häpeissään omista surkeista materiaaleistaan, etteivät kehtaa niitä muille näyttää. Ja aika usein kyse on jälkimmäisestä tapauksesta. Enkä kyllä tajua sitä, miten muka opettajan työmäärä lisääntyy, jos kalvoja jakaa. Nyt käytetään sellaista matematiikkaa, että ei tätä ymmärrä insinöörikään. Valitettavasti kaikki nämä vanhakantaiset ajattelijat eivät ole vielä lähelläkään eläkeikää, joten heitä pitää sietää vielä pitkään.
VastaaPoista