tiistai 22. tammikuuta 2013

Lainsäädännöstä




Opintosuorituksia tarkkaillessani huomasin, että minulta on jostain syystä jäänyt tekemättä pari blogimerkintää.

Ensimmäinen, isompi koskee lainsäädäntöä ja toinen on tehtävän 3.6 tehtävän kuvaus.
Lainsäädäntö annetussa kontekstissa on itselleni tuttua, sillä yliopistoaikana tuli aika tarkasti piraattipuolueen ja effin kannatusjäsenenä seurattua tuota tekijänoikeuskeskustelua ja lainsäädäntöä. Lisäksi syksyllä päänvaivaa ja harmistusta aiheuttivat opettajille määrätyt VESO –päivät, joiden takia tuli luettua työehtosopimus melko tarkasti läpi.

No, aloitetaan Sarin tapaan niistä opettajan tekijänoikeuksista…

Tällä viikolla viimeksi oli keskustelua siitä, miten järjettömiä tekijänoikeudet ovat opettajan normaalityön kannalta. Aiemmassa blogiviestissäni päivittelin sitä, miten tiukasti jotkut opettajat pitävät omasta tekijänoikeudestaan kiinni ja nimeävät omaa materiaaliaanjakavat opettajat varkaiksi. Näkemyseroja, uskoisin.

Ainakin meillä Kopiosto edellyttää kaikennäköisten lippulappujen täyttämisen, mikäli vapaassa verkossa olevaa materiaalia haluaa omassa opetuksessaan käyttää. Itse en periaatesyistä ko. lappuja suostu täyttämään, vaan mikäli asiasta nousee haloo, pyydän anteeksi ja siirrän materiaalin pois julkisesta verkosta. Toistaiseksi ei kukaan ole mitään tullut sanomaan. Oman oikeustajuni mukaan Kopiostolla ei voi mitenkään olla oikeuksia materiaaleihin, jotka ovat julkisessa jaossa ja joihin ei ole mitään lisenssimerkintöjä tai copy right:eja merkitty. Sanokoot pykälät mitä hyvänsä. Luonnollisesti kuitenkin viittaan alkuperäiseen tuottajaan ja annan kunnian sinne minne se kuuluu.  Materiaalin käyttöön pätee sama periaate kun kaikkeen raskaaseen hallintoon: On helpompi pyytää anteeksi kuin lupa. Opiskelijamme ovat AV –alan (ja liiketalouden) opiskelijoita, joten myös lähioikeus on meillä arkipäivää. Kaikkien aloittavien ryhmiemme kanssa käymme perustekijänoikeudet ja lähioikeudet aina perusteellisesti läpi.

Oman työni kannalta oleellisin on laki erityisopetuksesta. Se on taas tällä hetkellä ajankohtainen, sillä toimintamme rahoitus perustuu siihen. Vuosittain oppilaitosten opiskelijamäärät tarkastetaan kahdesti vuodessa ja kumpaakin varten opiskelijat täytyy HOJKSata.
Arvosanojen riitauttaminen oikeudessa oli yliopistossa opettaessani kaiken aikaa tapetilla ja pyrimme välttämään korjausriitautuksia oikeussaleissa pitämällä arvioinnit mahdollisimman läpinäkyvinä. Se tarkoittaa sitä, että tarkastusperusteet olivat julkisia ja opiskelija pystyi itse tarkistamaan piste pisteeltä onko arviointi kohdallaan vai ei. Tosin se on tietojenkäsittelyssä suhteellisen helppoa, sillä asiat joko ovat oikein tai sitten eivät: tulkintoja ei käytännössä tarvita lainkaan.

Nykyisessä työssäni riitautukset ovat käytännössä olemattomia, sillä opetus on järjestään yksilöllistettyä ja opiskelijalle henkilökohtaisesti räätälöityä. Siitä huolimatta oli hyödyllistä lukea miten riitautustilanteessa tulee toimia. Tosin varmaan itse ottaisin ensimmäisenä liittoon tai työpaikan lakiosastoon yhteyttä ja jättäisin riitelyt mahdollisuuksien mukaan muille.

Kuten jo viestin alussa mainittua, itse harmistuin pakollisina osalle opettajista kuuluvista VESO –päivistä. Pohjimmiltaan niissä on kyse siitä, että opettaja pitää yllä omaa ammattitaitoaan kouluttautuen muutamana päivänä vuodessa. Käytännössä tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä VESO –päivät on kirjattu työehtosopimuksiin. Niiden perusteella työnantaja on velvoitettu kyseiset koulutukset tarjoamaan. Koska niiden tarjoaminen on työnantajien vastuulla, myös niiden sisällöt on työnantajien päättämiä. Meillä oli syksyn VESO –päivänä koulutuksen aiheena väkivallan kohtaaminen. Minun oli vaikea hahmottaa miten itsepuolustuksen alkeet auttavat omassa ammatillisessa osaamisessani. Etenkin kun minulla on 13 vuoden kamppailulajikokemus taustalla. 
Tämän kevään VESO –päivän voi suorittaa ensiviikonloppuna EDUCA –messuilla. Typerintä siinä on se, etten saa käydä aivan työpaikkani vieressä olevassa messukeskuksessa perjantaina työpäiväni päätteeksi, vaikka opetustuntini loppuvat klo 10:45 ja messuaikaa on 10-18, sillä VESOa ei saa suorittaa maanantain ja perjantain aikoina virka-aikaan, vaan se on suoritettava noiden tuntien ulkopuolella. VESOn on kestettävä vähintään kuusi tuntia, joten en saa tarvittavia tunteja kasaan mitenkään perjantaina, joten käytännössä minun on pakko käydä suorittamassa ne lauantaina. Herkkua!

VESO –päivistä turhautuneena koitin etsiä TESistä ja lakipykälistä porsaanreikää, mikä olisi minut niiltä pelastanut. Kuvittelin jo löytäneeni, sillä minulla on opetusvelvollisuutta AV-puolelle 15.56h/vko ja VESO –velvollisuuden määrittämä raja on 16h/vko. Väärin arvattu, sillä tuohon päälle minulla tulee vielä vapaa-valintaisia tunteja ja luokanvalvojuudesta koostuvat tunnit. Kokonaistuntimäärät ylittävät siis tuon 16h per viikko reilusti. Harmi.
No, jäipähän käteen ainakin lakipykälät ja tessit  harmistuksen lisäksi.

1 kommentti:

  1. Tuntui niin tutulta tuo kohta: helpompi pyytää anteeksi kuin pyytää lupaa. Tätä periaatetta minäkin olen yrittänyt omassa organisaatiossa viljellä. Yrityksissä työskennellessä tämä tuntui aika yleiseltä toimintatavalta (ja aika harvoin tarvitsi pyytää anteeksi), mutta oppilaitosmaailmassa tuntuu siltä, että monet opettajat (ja varsinkin hallinto) pelkäävät virheiden tekemistä aivan neuroottisesti. Onko tämä nyt sitä virkamiesmäisyyttä: kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään.

    Aivan turhauttavalta ja heinäntekojärjen vastaiselta kuulostaa tuo VESO-päivien käyttö. Kehity nyt siinä sitten hampaat irvessä.

    Laki- ja säädöstehtävä kuitattu. Ja samalla koko 3.3. Näkyy huomena Winhassa. Saanhan sinulta vielä päivitetyn HEKSisi torstain keskusteluamme varten?

    VastaaPoista