Viime viikolla oli puhetta siitä, että musiikin käyttäminen opetuksen tukena saattaa saada opiskelijat keskittymään tekemiseensä paremmin. Pointtina keskusteluissamme oli, että musiikin on oltava opiskelijalle itselleen mieleistä, jotta se saavuttaa tehonsa. Musiikin tehoa oppimisessa on tutkittu laajalti (esim.[1][2] ), mutta nopealla googletuksella paras kotimainen lähde oli progradu -tutkielma Jyväskylän yliopistolta vuodelta 99. [3]
Tänään minulla oli pieni viiden hengen ryhmä ja päätin testata menetelmää käytännössä. Kartoitettuani tilanteen opiskelijoilta sain suusanallisen vastauksen, ettei musiikki ketään häiritse, vaan sen käyttämistä suorastaan toivottiin. Eli ei muuta kun läppäri kiinni luokan kaiuttimiin, spotify päälle ja opiskelijoille ilmoitus, että saavat kukin käydä laittamassa haluamiaa biisejä biisilistaan. Biisilistan tekoon meni aikaa arviolta kymmenisen minuutia, mikä ei ollut suhteettoman paljoa kahdeksan tunnin opetussession kokonaiskestosta.
Tilanne oli opiskelijoille yllättävä ja hieman jännittävä. Jännittävyys ilmeni sillä, että opiskelija halusivat ehdottomasti käytävän oven olevan kiinni, etteivät muut opettajat kuule musiikkia ja tule kieltämään heiltä tätä jännittävää lisää, joka opintoihin oli tälle päivälle ilmennyt. Musiikki todella lisäsi motivaatiota tehtävien tekemiseen ja tavallisesta poiketen opiskelijat viettivät välitunnit luokassa tehtäviä tehden ja minun pitikin patistaa opiskelijoita pitämään pieniä taukoja. Päivän mittaan opiskelijat muuttivat hieman biisilistaansa, mutta sen säätämiseen kulunut aika korvaantui moninkertaisesti kohonneella työskentelymotivaatiolla ja väliin jätetyillä tauoilla. Opiskelijat olivat koko päivän silminnähden erittäin keskittyneitä ja saivat valtavasti aikaiseksi työpäivän aikana.
Välitunneilla toiset opiskelijat kävivät ihmettelemässä uutta testissä olevaa opetusmenetelmää ja osa opiskelijoista valittikin, etten heidän tunneillaan soittanut koskaan musiikkia. Päädyin vain toteamaan, että kukaan ei sitä ollut tajunnut pyytää, joten ei ollut aiemmin tullut mieleeni. Selitys upposi. Opettajat eivät juurikaan tätä menetelmää kommentoineet, ainoastaan yksi opettaja kävi ihmettelemässä 'discoa', joka luokassa vallitsi.
Aivan kaikkien ryhmien kanssa en tätä kuitenkaan lähtisi kokeilemaan, sillä osaa opiskelijoista musiikki saattaa merkittävästi häiritä ja etenkin meidän oppilaitoksessamme opiskelijoista osa on sen verran ujoja, etteivät välttämättä uskalla sanoa musiikista mitään vaikka kokisivatkin sen häiritseväksi.
Riittävän pienellä ja tutulla ryhmällä voin kuitenkin suositella kokeilemaan tätä menetelmää.
[1] Music Enhances Learning, Campabello, Nicolette; De Carlo, Mary Jane; O'Neil, Jean; Vacek, Mary Jill, 2002
[2] Music, Informal Learning and the School: A New Classroom Pedagogy, Lucy Green, 2008
[3] Musiikki kokonaisvaltaisessa opetuksessa, Siru Anttila ja Katja Hietapakka, 1999, https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10731/santtila.pdf?sequence=1 (haettu 17.9.2012)
Kuulostaa tosi hauskalta kokeilulta, koska jokaisella opiskelijalla on valitsemalla oma kappaleensa mahdollisuus saada kädenjälkensä näkyviin tunnin kuluessa. Kiinnostavaa huomata, että monenlainen musiikki auttaa keskittymisessä. Oletan ,että opiskelijat eivät valinneet klassista tai hissimusiikkia taustalle. Mutta niinkuin totesit, työtapa ei sovi välttämättä kaikkiin ryhmiin ja tilanteisiin. Jään odottamaan muitakin kokeiluja.
VastaaPoista