Hetki on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Isoin merkittävä tekijä on töiden alkaminen ja oman luokan saaminen. Luokanvalvojuus on itselleni uusi haaste ja erityisesti erityisopettajan työ alkaa tämän myötä hahmottumaan itselleni. Viime vuonna sain keskittyä täysin opettamiseen ja opettajuus ei yksilöityä ja räätälöityä opetusta lukuun ottamatta juurikaan eronnut aiemmasta opettajuudestani. Luokanvalvojuuden myötä pääsin, tai näkökulmasta riippuen jouduin, näkemään syyt erityisoppimisen taustalla ja pitämään HOJKS -keskustelutilanteita [1] opiskelijoideni kanssa. HOJKS:eissa opiskelijoiden yksittäiset avuntarpeet kartoitetaan ja luodaan opiskelijalle yksilöllinen opetussuunnitelma, joka sisältää suunnitelman myös siitä miten opiskelijaa tuetaan oppimaan.
Nopeasti voisi kuvitella, että kaikkien opiskelijoiden kanssa keskusteleminen olisi helppoa ja mukavaa jo ihan tutustumismielessä, mutta keskutelutilanteet ovat henkisesti erittäin uuvuttavia, sillä HOJKS-tilanteissa jouduin ensikertaa silmätysten erityisopetuksen todellisen luonteen kanssa - opiskelijoilla on oikeasti haastavia ongelmia, joiden syitä en ollut valmistautunut kohtaamaan. Ongelmat itsessään eivät ole minulle haaste, vaan se mistä opiskelun vaikeuteen liittyvät ongelmat johtuvat. Ensimmäisen keskustelukierroksen jälkeen heräsin tajuamaan sen, mistä erityisoppijuudessa on todella kyse. Opiskelijat itse tekevät matkan oppimiseen ja opettajan tehtävä on mahdollistaa tämä matka. Saattaa kuulostaa kliseeltä, että jokaista on tuettava ja ohjattava mahdollisuuksien mukaan, mutta omassa työssäni se on eri tavalla välttämättömyys, sillä opiskelija ei välttämättä itse ole syystä tai toisesta kykenevä oppimaan itsenäisesti. Normaalissa opetuksessa opetukseen ja oppimiseen liittyvät ongelmat ovat yleensä motivaatioon tai henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyviä, erityisopetuksessa kyse on
usein diagnosoidusta ja lääketieteellisestä syystä, minkä takia oppiminen ei 'normaalein' menetelmin onnistu. Useassa tapauksessa opiskelija on aiemmissa opinnoissaan leimattu laiskaksi ja tyhmäksi, vaikka opiskelijalla olisi palava halu oppia, mutta se ei vaan onnistu. Keskustelutilanteissa tämä turhautuminen on käsinkosketeltavaa. Se uuvuttaa.
Opettajan opinnot ovat mukava lisä ammatilliseen työkalupakkiini, mutta uskon kuitenkin tämän olevan itselleni tämän vuoden suurin haaste. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö opinnoista olisi välitöntä hyötyä työhöni. Niistä on. :)
[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/HOJKS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti