Tehtävän tekemisen tuskaa ja tuskan reflektointia... eli havainnot ja reflektointi tehtävästä 3.3

Vespatehtävä, aito ja itsenäinen oppimistehtävä. Ensimmäinen sitten yliopisto-opintojen...
Tehtävänä oli lukea pari kirjaa / artikkelia ja alustaa niiden pohjalta yhteinen (verkossa pidettävä) pienryhmätapaaminen, jonka tarkoitus olisi purkaa tehtävä keskustellen läpi. Saa nähdä miten toteutuu. Mielenkiinnolla odotan, kauhulla pelkään. Teknisen onnistumisen lisäksi tehtävässä on 'human factor', joka on kokemukseni mukaan osoittautunut ryhmätöiden haastavimmaksi osuudeksi. Aina.

Ensimmäisen lukemani artikkelin [1] pohjalta epätoivo täytti mielen, sillä vaikka artikkeli oli sivumääräisesti lyhyt, niin se oli pakattu suht tiiviiseen pakettiin ja yksinkertainen asia oli saatu kuulostamaan äärimmäisen monimutkaiselta. Aikani tekstiä tankattuani tajusin sen olevan aivan tavallinen tieteellinen artikkeli ja osasin suhtautua siihen uusin silmin. Kyseessä on kuitenkin kasvatustieteen artikkeli, ja kasvatustiedehän ei ole kovin eksakti tiede... :)

Artikkelissa kuvattiin miten kirjoittajat suorittivat haastattelututkimuksen, jossa he haastattelivat korkeakoulun henkilökuntaa. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin opiskelijat ovat (etenkin korkeakoulutasolla) liian merkittävä sidosryhmä ohitettavaksi. Lopputuloksen kannalta sillä ei varmasti olisi ollut merkittävästi muutosta, mutta tutkimuksesta se pisti silmään, sillä esimerkiksi edellisessä työpaikassani yliopistolla, tietojenkäsittelytieteen laitoksella, opiskelijaedustus on jatkuvasti läsnä. Se on poikinut erittäin hyvän laitos-opiskelija suhteen ja opiskelijat saavat sanottua näkemyksensä tehokkaasti ja ilman pelkoa siitä että annettu palaute aiheuttaa henkilökohtaisia ongelmia. Vastaavasti laitos on sitoutunut antamaan vastapalautteen opiskelijoille, joten menetelmä on todella läpinäkyvä ja kaikille reilu. Opiskelijat eivät valita turhasta ja laitos puuttuu epäkohtiin tehokkaasti. Epäkohdat ovat usein kurssikohtaisia kuten epäselvä materiaali, liian vaikeat/helpot tehtävät tai epäreiluksi koettu kohtelu, mutta ne voivat olla myös puutteita oppimisympäristössä. Epäkohdat keskustellaan opiskeljoiden kanssa läpi ja korjataan tarvittaessa.  Menetelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja TKTL on saanut arvostetun korkeakoulutuksen laatupalkinnon kahdesti peräkkäin. Viime kerralla tietojenkäsittelytieteenlaitos ei sitä voinut enää saada (kaksi kertaa peräjälkeen on maksimi), mutta opiskelijaedustuksen toteutuminen toteutettiin koko tiedekunnan laajuisesti ja palkinto menikin tällä kertaa matemaattisluonnontieteelliselle tiedekunnalle (jonka osa TKTL on).

Aivan kuten useimmat tämän kaltaiset tutkimukset, iso osa oli itsestään selvyyksien latomista akateemisiin termeihin käärittynä ja tutkijoiden kehittämät kolme mallia, jotka tutkijat redusoivat 'abduktiivisella päättelyllä' ovat käytännössä täysin toteutettu ja käytössä jo oppimismenetelminä. Alumnitoiminta, oppimisympäristöt (ja -yritykset) sekä oppisopimuskoulutus eivät ole mitenkään uusia menetelmiä opettaa työelämätaitoja. Nykyisessä työssäni ammattikoulutasolla meillä on toimii jatkuvasti parikin harjoitusyritystä, joissa opiskelijat voivat sitoa teoriaa työelämätaitoihin. Alumnitoiminta oheisvirikkeineen, on itselleni todella tuttua yliopistoympyröistä ja veljeni opiskelee ammattiin oppisopimuksella.. Lähinnä jäi maku, että tutkijoiden piti keksiä pyörä uudelleen ja nimetä asiat uudestaan, jotta saatiin tutkimus julkaistua.

Otalan ja Aholan työhyvinvointi opus [2] jäi hieman kokonaisuudesta irralliseksi enkä kauheasti saanut kirjasta irti, sillä se oli lähinnä yleistietokatsaus siitä mitä työhyvinvointi on. Jokainen joka on työsuhteessa ollut tuntee kaikki kirjan esittämät menetelmät. Kirjassa esiteltiin pintapuolisesti työhyvinvoinnin menetelmät ja edellytykset. Toisaalta työhyvinvointia edesauttaa se, että tasa-arvokysymykset ovat työpaikalla kunnossa ja työhyvinvointimenetelmät, etenkin tutkijoiden esittämät työn rakenteet (rakennepääoma) edesauttavat tasa-arvon toteutumista työpaikoilla ja epäkohtiin on niiden avulla helpompi puuttua. Kokemukseni mukaan opettajamaailma on todella hierarkinen ja usein työpaikan valta-asetelmat näkyvät räikeinä uudelle työntekijälle (Sari kirjotti tästä omassa alustuksessaan). Itsekin olen uutena opettajana kokenut hierarkian ikäväksi: meillä ei ole vanhempi opettaja - nuorempi opettaja ongelmaa, mutta erilaista työtä samalla työpaikalla tekevien välillä on selkeä ero. En lainkaan usko, että on täysin sattumaa, että omalla työpaikallani 60% assistenteista sanoutui kesän kuluessa irti. Pidempään talossa olleet sanovat, etteivät ongelmaa näe. Tuntuu hieman hölmöltä.

Aivan ongelmatonta ei kirjojen käsittely ollut: varsinaisiin tutkimuskysymyksiimme en kauheasti kirjoista löytänyt vastinetta, sillä ongelma oli sama minkä ryhmäläisemmekin ovat mailikeskusteluissa maininneet: päätimme kirjat ja tutkimuskysymykset irrallaan toisistaan ja ainakin itselleni oli suhteellisen haastavaa koittaa löytää asiayhteyksiä kirjojen ja kysymystemme väliltä. Tämän takia tein materiaalista puhtaasti alustuksen [3] - en edes yrittänyt kehittää asiayhteyksiä kysymystenastettelun ja lukemieni kirjojen välille, vaan jätin sen tarkoituksella avoimeksi keskustelukysymykseksi.. ja selkeäksi epäkohdaksi.


[1] Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa (Nylänen & Tynjälä, Aikuiskasvatuslehti 1/12 )
[2] Työhyvinvointi tuloksen tekijänä (Otala & Ahonen, 2003, WSOY)
[3] Alustus tehtävään 3.3, http://prezi.com/upu720hylqe2/satupama-alustus-tehtavaan-33/